Ääni Ratkaisee

Minulla on huono muisti. En niinkään tarkoita asioiden unohtelua, toki sitäkin tapahtuu, vaan ennen kaikkea muistoja. Toisinaan tuntuu, että en muista elämästäni juuri mitään. Ystävien tai sukulaisten muistellessa menneitä, olen täysin tietämätön tapahtumista, joissa olen ollut mukana. Pitäisikö olla huolissaan? Ei kuulemma, sanovat tutkijat. En ole yksin ominaisuuteni kanssa ja on täysin normaalia, että toiset muistavat asioita vähemmän kuin toiset. 

Ensimmäiset lapsuusmuistoni liittyvät ääniin ja tuoksuihin. Isoveli katsoi aina lauantai-iltaisin jalkapalloa televisiosta ja muistan selvääkin selvemmin englantilaisten jalkapallofanien yhteislaulun. Yhdistän saunan tuoksun ja liigapelien äänivyöryn saumattomasti toisiinsa. Neljä vuotiaana olin useamman päivän sairaalassa (kuinka monella 4v tytöllä on nivustyrä??). Sairaalasta muistan samassa huoneessa potilaana olleen pienen lapsen lohduttoman itkun, mutta en kasvoja, tapahtumia tai huonetta.

Äänellä pystymme luomaan mielikuvia, ilostuttamaan tai masentamaan. Äänen sävyt, puheen rytmi ja kielen moninaisuus antavat mahdollisuuden todella intiimiin kanssakäymiseen ja lähelle tulemiseen. Oletko joskus ollut huolten kangistama ja surullinen? Varmasti olet, jokainen on joskus. Silloin pelkkä lempeä ja ystävällinen puhe saattaa saada aikaan tunteiden myrskyn ja kyyneleet virtaamaan. 

Äitini löysi hiljattain kaappien kätköistä vanhan C-kasetin, jonne pikku Paula oli omatoimisesti alle kouluikäisenä nauhoittanut höpinöitään. Olin kova kertomaan tarinoita ja pidin sohvalla seisoen puheita kaikille, jotka suostuivat kuuntelemaan. Olin kaiketi päättänyt tallentaa tuleville sukupolville ääninäytteeni ja nauhoittanut Jamppa Tuomisen päälle hieman vertailua maalaisten kaupunkilaisten eroista. Tämä kaikki tietenkin muiden kertomana, koska en tosiaan itse muista mitään. Innoissani tungin kasetin nauhuriin ja odotin kuulevani suloisen ja heleän tyttölapsen äänen. Järkytys oli melkoinen kun ilmoille kajahti rikkiviisas, viskibassolla höystetty tanhupallo.

Radiossa äänet pääsevät oikeuksiinsa ihan eri tavalla kuin televisiossa tai esiintymislavalla. Radio antaa mahdollisuuden mielikuvitukselle ja luovuudelle. Samasta syystä kirja on lähes aina parempi kuin siitä tehty elokuva. Lukiessasi kirjaa, luot mielessäsi puitteet tapahtumille, kuvittelet maisemat ja sen miltä ihmiset näyttävät. Radio antaa saman mahdollisuuden ja vieläpä missä ja milloin tahansa. 

Ääni voi olla myös käyntikortti. Persoonallinen ja tunnistettava ääni saattaa olla kultaakin kalliimpi ominaisuus näyttelijälle, laulajalle tai juontajalle. Oma ääninäytteeni lapsuudesta saattaa olla käyntikorttina hieman epäilyttävä. Äänenmurros kohdallani on toiminut ikään kuin väärään suuntaan: madaltuminen ja käheytyminen olikin ensin.

Radiomainoksen tarkoitus on tietenkin erottua ja jäädä mieleen. Ääni on siinä keskeisessä roolissa ja mainoksen spiikkaus (eli puhuminen) vaatii sopivan äänen lisäksi osaamista tai ainakin harjoittelua. Joskus omaa ääntä ja osaamista löytyy asiakkailta omasta takaa ja meillä Radio Kaakossa onkin ollut useampia mainostajia, jotka ovat itse omalla persoonallisella äänellään spiikanneet mainoksensa. Osaatko nimetä jonkun?